Hmmm...

Kenties jotkut ovatkin, niistä suunnattomista kävijämääristä, ajatelleet että tämä blogi on unohdettu heti alkuunsa. Päinvastoin! Harva se päivä on asia mielessä, mutta kun se aloitus on niin vaikea keksiä...

Kategorioita olis miljoona: ihmissuhteet paritasolla ja muutenkin, ympäristön suhtautuminen liikuntarajoitteiseen henkilö- ja yhteiskuntatasolla, oma suhtautuminen asiaan, joka on kuitenkin verrattain uusi, käytännön ongelmat ja ratkaisut jne. Huoh...

No, koitan loppulomani aikana selvittää pääni sen verran että jotain järjellistäkin saisin tumpelosormillani kirjoitettua.

Jaa-a...

Saas nähdä kuinka pitkälle kantavat kirjalliset ambitioni tällä saralla.Tosiasia on kuitenkin se että melkeinpä päivittäin sattuu jotain tai mieleen pälkähtää jonninmoista hauskaa/huvittavaa/harmittavaa/vituttavaa näin vammaisen näkökulmasta katsoen. Osa voipi olla kukkahattutätejä järkyttävän julmaakin huumoria :) Mutta koitetaanpa nyt jotain julkaista kuitenkin.