Tällä kertaa ei-niin-kevyesti.
Jahas, nyt sitten saa taistella kaupungin kanssa. No, tilanne on varmaankin turhankin tuttu monelle samanlaisessa asemassa olevalle. Taistelua on odotettavissa monenkin asian tiimoilta, mutta yksi juttu on kyllä ylitse muiden. Tässä kyllä taitaa olla kysymys enemmänkin lain huonoudesta kuin kaupungin suhtautumisessa, se täytyy myöntää.
Vammaispalvelulain yms. tarkoituksenahan on taata jokaiselle ihmiselle edellytykset tasapuoliset mahdollisuudet "normaaliin" elämään. Hoitaa itseään, kotiaan ym. Tähän tarkoitukseen on sitten erilaisia instansseja ja mahdollisuuksia. On kotisairaanhoitoa,, kauppapalvelua, mahdollisuus henk.koht. avustajaan jne. Vaan on yksi juttu, joka ei tunnu olevan merkittävä asia sairaan elämässä yhteiskunan kannalta. Oma jälkikasvu. Se, että olen kolmivuotiaan viikonloppuisä, ei merkitse avuntarpeeni kannalta ilmeisesti mitään!! Kaupungilta on sairaan oikeasti turha odottaa tämän suhteen käytännössä mitään apua. Maksusta voisi saada apua yhtenä-kahtena päivänä kolme tuntia kerrallaan. Ehkä. Neuvovat vaan ottamaan yhteyttä Mannerheimin lastensuojeluliittoon tai palkkaamaan lastenhoitajan. Ja maksamaan siis. Kovasti vedotaan verotuksen kotitalousvähennyksiin. (Sama tietenkin koskee siivousta :() Mutta saadakseen jotain vähennyksiä, on kaikki tietenkin ensin maksettava itse. Henkilökohtaista avustajaa anottaessa ei lapsen hoito ole syy ko. tarpeeseen, joten siihen on turha vedota tuntimääriä laskettaessa. ...kele.
Nyt on omalta kohdalta myönnettävä, että olen siinä onnellisessa asemassa että minulla on hyvin toimiva omais- ja kaveriverkosto. Ansioita on myöskin sen verran, että maksettua apua olen pystynyt käyttämään. Mutta lain tarkoituksenahan on se, että sairauden tai vamman aiheuttamasta haitasta ei joudu maksamaan. Oli tulot mitkä hyvänsä. On se hassua, että laki takaa lapselle oikeuden vanhempiinsa (mikä on oikein), mutta ei sitten toisaalta anna mahdollisuutta olla se vanhempi vaikeuksien yllättäessä. Jos omaa verkostoa olisi, olisin ollut pahassa pulassa tämän(kin) asian suhteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Luin tämän päivän hesarin, etkä todellakaan ole yksin.
Minusta on kummallista, että lasten hoitaminen ei muka kuulu perusoikeuksiin tai tavalliseen elämään. Mihin se sitten kuuluu?
Jaksamista taisteluun!
Hei!
Vie asia paikkakuntasi vammaisneuvostoon tai suoraan Valtakunnalliseen vammaisneuvostoon. Ehkä liittosi lakimiehestä voisi myöskin olla apua tässä asiassa....
Lähetä kommentti