En tässä nyt rupea aliarvioimaan mahdollisia lukijoitani lässyttämällä aiheesta "vammaisillakin on tunteet/tarpeet/halut". Eiköhän sen itse kukin ymmärrä. Voisinpa tässä vaikkapa keskittyä itselläni ajankohtaiseen aiheeseen, eli nettideittailuun.
Historiaa nettideittailusta, ja siten myös vertailukohtaa, meikäläisellä on myös ajalta jolloin (tietääkseni) olin terve. Esim. pojan äiti tuli tällä tavalla tavattua. Kyllähän sitä alunperin suhtautui hieman varauksella tähän metodiin aikoinaan, mutta kokemus on osoittanut että sitä kautta voi tavata aivan loistavia ihmisiä. Kuten esimerkiksi minut :D
No, hommahan menee siis niin, että ensin tarkastellan eri ihmisten itsestään antamia kuvauksia. Tällaisen nettiprofiilin luominenhan on hyvin lähellä vapaamuotoisen CV:n kirjoittamista. Esitellään taidot, tiedot, kokemus ja mahdolliset aikaisempien suhteiden tulokset. Valehdella ei saa, tai siis saisi, mutta epäedullisia asioita voi jättää kertomatta ja etenkin taitoja ja tietoja voi hieman kaunistella. Esim. kaikkihan tuppaavat olemaan urheilullisia ja huumorintajuisia. Jos esim. spinning-tunneilla käy suomalaisista sellainen prosentti kuin deittisivujen profiilit antavat ymmärtää, harrastajia on varmaan miljoonia. Ja kukapa ei olisi mielestään huumorintajuinen. Jopa minä olen mielestäni hauska. OK, jotta ei nyt mentäisi liian yleiselle tasolle tässä asiassa otetaan siis esille sopiva esimerkki: minä.
Profiilini löytyy suositulta deittisivustolta, josta vähänkin viitseliäs netinkäyttäjä osaa sen nytkin esiin kaivaa. Siellä listataan strategiset mitat, kiinnostuksen kohteet, musiikki- ja elokuvamaku ym. käsiteltävään aiheeseen liittymättömät seikat. Vai pitäisikö pituuden kohdalle merkitä päälaen korkeus istuen mitattaessa, heh. Liikunnan kohdalla tulee tietenkin mainittua kuntosalikortti. Ja on siellä tarkoitus käydäkkin. Joku päivä, kunhan saa kaverin mukaan auttamaan ramman tuolista kidutuslaitteeseen ja takaisin. Liikunta ja kuntoilu ovat mielestäni erittäin hyvä juttu. Paljon on tullut aikoinaan harrastettua, mutta ikävä kyllä minusta ei tietenkään suurimpaan osaan lajeista kaveria saa. Tämähän ei ymmärrettävästi johdu omasta tahdostani, mutta kuinka sen ilmaisisi pelottelematta profiilissaan? Liikuntarajoitteisuutta en siis, ainakaan suoraan, mainitse tiedoissani. Se on tietenkin ihan tietoinen valinta. Onhan se tietenkin osa minua, tai siis ehkäpä ennemminkin osa jokapäiväistä elämääni. Mutta ei siihen heti alussa halua ihmisten huomiota kiinnittää, tutustukoot ensin minuun ihmisenä ajatuksineni. Kyllähän sitä ajattelee daamien heti kavahtavan, muista ominaisuuksista riippumatta, jos tuoli läväytetään naamalle heti kättelyssä ja sen vuoksi passataan loistava mahdollisuus minuun. Hmm... toisaalta kenties pelottavampaa on se, että tuoli on, muista ominaisuuksista riippumatta, syy tutustua minuun. Siis parisuhdetta ajatellen.
No, jos nyt jostain kumman syystä joku profiilini luettuaan, tai lähentelyviestini saatuaan, viestillä lähestyy ja alkaa kirjeenvaihto, tullaan seuraavan dilemman eteen: kuinka, ja missä vaiheessa, kertoa asian oikea laita? Koska kirjeenvaihdon tarkoitushan on loppujen lopuksi johtaa tapaamiseen, niin voi olla ihan hyvä juttu valmistella vastapuolta asiaan. Esim. ei-toivotun tupakinpolton voi ekoilla treffeillä pimittää syömällä pastilleja ja jauhamalla nikotiinipurkkaa. Tuolia on paha jättää nurkan taakse odottelemaan. Totta kai voi olla mainitsematta asiaa ja ilmestyä paikalle tuolissa, mutta jopa minä olen sitä mieltä että se on vähän ilkeää. Mutta onneksi mulla on kortti hihassa tuota paljastusta varten: koira! :) Kukapa ei utelisi koirasta? Sen jälkeen hienovarainen vihjaus Jamin erikoisesta statuksesta ja taidoista. Kyllä se totuus sitten paljastuu sairautta myöten. Tämän jälkeen sitten aika nopasti paljastuu, ainakin alustavasti, kuinka paljon asia häiritsee. Jos liikaa, mutta sen reilusti sanoo, ei se pahemmin kismitä. Jos tämän vuoksi viestittely lakkaa mitään sanomatta niin sitten korpeaa. Eihän sitä tietenkään ymmärrä, tai halua ymmärtää, miksi se on toiselle niin iso asia. Ainakin kokeilematta. Mutta jos on, niin on. Eikä sellaista ihmistä jää kaipaamaan.
Joskus olen saanut kommenttia, jopa harhaan johtamisesta, kun valokuvissani on kuva jossa kävelen. No se oli tilanne kolme vuotta sitten. Enkä käsittänyt kuvan nimenomaan esittelevän kävelyäni.On niissä kuvissa myös kaksi jo edesmennyttä koiraa. Ei niistä valiteta :)
Lopuksi syitä siihen, miksi olisin loistava poikaystävä:
- Minun jälkeeni WC-istuimen rengas on _aina_ alhaalla.
- Voin aina sanoa naiselle rehellisesti hänen vievän jalat altani.
- Kaupunki maksaa kämpän siivouksen.
- Seurassani taksimatkat ovat edullisia.
- En juokse vieraiden naisten perässä.
- En myöskään juokse ongelmia karkuun.
- En jätä likaisia sukkia ja kalsareita lattialle. Koska koira tuo ne kuitenkin syliini...
- Kunto kasvaa pyörätuolia työntäessä
- Kauppakassit on helppo tuoda sähköovesta sisään.
- Seurassani pääsee ilmaiseksi konsertteihin ja muihin tapahtumiin.
- Olen huumorintajuinen!!
8 kommenttia:
Hyviä pointteja. Etenkin tuo wc-rengas tuntuu olevan kuuma peruna monille naisille. Sitä vaan en ole koskaan ymmärtänyt, että miksi se just naista varten pitää laskea alas, miksei naisten pidä nostaa sitä jälkeensä ylös? Tai tasapuolisuuden vuoksi, miksei koko pytyn kansi pidä olla kokonaan kiinni (niinkuin meillä silloin kun kissat oli pentuja ja toisen niistä kalastin kertaalleen pytystä).
Lisäsin sut muuten linkkilistalleni.
Heh. WC-pytyn rengas pitää jättää ala-asentoon siksi, että naiset lähestyvät pyttyä takapuoli edellä, eivätkä siten näe sitä onko rengas alhaalla vai ylhäällä. Miehet sen sijaan yleensä lähestyvät naama edellä, jos aikovat seisaaltaan pissiä, ja silloin he näkevät renkaan asennon ja voivat muuttaa sitä tarpeen mukaan.
Sitä paitsi kylmälle posliinireunalle istuminen on inhottavampaa kuin renkaan nostaminen ylös. ;-)
Koirasta on toinenkin hyöty: se on turvallinen keskustelunaihe siinä vaiheessa, kun livetapaaminen on aluillaan eikä toinen vielä oikein tiedä miten suhtautua. Tulihan minusta ja Tassustakin ystäviä, vaikka ensitapaamisella eka ajatuksei oli: Apua älä tule mun viereen, mä en osaa suhtautua suhun. :-)
Iiiik! Nythän paljastui se oikea syy avustajakoira-anomuksen laittoon: toive, että mukavat sinkkudaamit tulisivat juttelemaan :D
Ja myönnettävä myös on se, että muihin perinteisiin ongelmakohtiin sairaus ei vaikuta. Hammastahnatuubin puristan ihan samasta kohtaa kuin ennenkin...
Ai niin, Tassulle kiitos linkkilistaan lisäyksestä. Kävijä- ja tilausmäärät räjähtivät :D
Loistava lista, varsinkin kohta kahdeksan pitää paikkansa ;)
--Katja
Apua, mie nauroin ääneen, aivan hulvaton tyyppi. Missä noita kasvaa?
Täällä Stadissahan meitä kasvaa!!! Tai siis, mähän on tietty uniikki ;)
Hienoa, että olet löytänyt tuon "kanavan" tutustua naisiin. Itse olen (ex-mäsä, nyk. myeliitti) ja kävelen tosi köppäisesti. Minä uskaltauduin laittamaan jopa profiiliin (mut vasta 2 vuoden jälkeen) merkinnän lisätietoihin:" Jos säikähdät lievästi liikuntarajoitteist a, yhden kyynärsauvan kanssa liikkuvaa, muuten ihan mukiinmenevää nuorekkaan näköistä naista, hyppää tämän profiilin yli ;) ". Eli karsin ne tyypit joille täydellinen fyysinen olemus ja sporttisuus on tärkeitä ;) Olen kirjoitellut kymmenien kanssa, tutustunut (tavannut vain harvoja ja valikoituja) moniin tosi ihaniin ihmisiin, joille liikuntavammani ei ole se tärkein ominaisuuteni. Nyt olen tavannut vihdoin sen ihmisen, joka tuntuu kestävän tätä elämää kanssani, arkeakin. Liikuntani on selkävammojeni vuoksi huonontunut entisestään, se on ihan selvää raahustamista, mutta tämä kaveri kantaa ja on sinut pt:ni kanssa!
Eli summasummarum, tosi hyvä tapa löytää elämänkumppani, väsyttämättä itseään "juoksemalla turhan perässä " ja välttyy pettymyksiltä.
Hyvää kevättalven jatkoa Yello, joskus ollaan oltu yhteyksissä, LDN:n merkeissä vuosia sitten ;) !!
Ai niin, ja... Onnea "metsästykseen" ;))))))))))))))))))
Lähetä kommentti